Raha ja maksaminen
4.1 Digitaalinen euro olisi euron kolmas muoto
Digitaalinen keskuspankkiraha on noussut tutkijoiden ja keskuspankkiirien puheisiin viime vuosien aikana. Suomen Pankki osallistuu eurojärjestelmän digitaalista keskuspankkirahaa koskevaan työhön, joka alkoi vuoden 2020 alussa.
Sähköisestä maksamisesta ja digitaalisesta rahasta alettiin puhua jo yli 30 vuotta sitten, kun internet yleistyi.
Niihin liittyviä palveluja on tullut markkinoille runsaasti, ja toimiala on kasvanut voimakkaasti. Kyse on kuitenkin ollut lähinnä kaupallisten palveluntarjoajien tuottamista palveluista.
Keskuspankki ei ole tähän mennessä missään päin maailmaa tarjonnut yleistä digitaalista maksuvälinettä, lukuun ottamatta joitakin lyhytaikaisia kokeiluja.
Yhdeksi tällaiseksi kokeiluksi voidaan laskea Suomen Pankin 1990-luvulla kehittämä Avant-korttiraha.
Käteisrahan käytön vähentyessä on pohdittu, pitäisikö myös keskuspankin alkaa tarjota omaa digitaalista maksuvälinettä, englanniksi Central Bank Digital Currency eli CBDC.
Vaikka CBDC:n suora käännös viittaa digitaaliseen valuuttaan, digitaalisessa eurossa ei olisi kyse uudesta valuutasta, vaan euron digitaalisesta ilmenemismuodosta.
Digitaalinen euro täydentäisi euroseteleitä ja -kolikoita
Keskuspankkirahalla tarkoitetaan rahaa, joka on keskuspankin liikkeeseen laskemaa ja joka kirjataan keskuspankin taseeseen vastattavaksi. Esimerkiksi seteli on keskuspankkirahaa, mutta asiakkaan talletus liikepankissa ei ole.
Euroalueen digitaalisesta keskuspankkirahasta käytetään nimeä digitaalinen euro. Suomeksi voidaan puhua myös digitaalisesta käteisestä, sillä digitaalisen euron on tarkoitus täydentää nimenomaan euroseteleitä ja -kolikoita.
Pankkien talletukset keskuspankissa ovat jo pitkään olleet eräänlaista digitaalista keskuspankkirahaa, sillä nämä talletukset ovat olemassa vain tietojärjestelmiin tehtyinä kirjanpitomerkintöinä.
Digitaalisella eurolla ei ole mitään tekemistä virtuaalivaluuttojen kanssa – ei teknisesti tai muutenkaan.
Mitä uutta digitaalisessa eurossa olisi?
Suomi on ollut euroalueen kärkimaita maksamisen murroksessa: täällä ihmiset maksavat enää harvoin käteisellä. Sama kehitys eli käteisen käytön väheneminen maksamisessa siirtää vähittäismaksamista koko Euroopassa yhä enemmän kaupallisten toimijoiden hoidettavaksi. Se ei välttämättä ole ongelma – ainakaan normaaliaikoina.
Eurojärjestelmän täytyy kuitenkin varmistaa, että maksujärjestelmät toimivat myös poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Jos keskuspankki tarjoaa oman vähittäismaksamisen järjestelmän nykyisten järjestelmien rinnalle, se kasvattaa talousjärjestelmän häiriönsietokykyä.
Jos yksi järjestelmä pettää, varalla olisi toinen, jonka turvin toiminta voi jatkua.
Digitaalista euroa tarjoaisi nimenomaan keskuspankki itse. Näin sähköisessä maksamisessa ei oltaisi pelkästään kaupallisten toimijoiden varassa.
Uutta digitaalisessa eurossa olisi se, että keskuspankkirahalla voitaisiin maksaa sähköisesti muutakin kuin pankkien välisiä maksuja. Tähän asti eurojärjestelmä on tarjonnut keskuspankkirahaa kahdessa eri muodossa: käteisenä yleisölle ja talletusmahdollisuutena pankeille.
Digitaalinen euro olisi seteleiden ja kolikoiden rinnalla euron kolmas muoto, joka yhdistäisi nykymuotojen ominaisuuksia. Se muistuttaisi keskuspankkitalletuksia siinä mielessä, että se olisi aineeton. Toisaalta se muistuttaisi käteistä, koska se olisi kaikkien saatavilla.
Digitaaliseen euroon liittyy vielä paljon avoimia kysymyksiä
Digitaalinen euro on toistaiseksi olemassa vain ajatuksena.
Tulevina vuosina eurojärjestelmä, ja Suomen Pankki sen osana, selvittää hankkeen kannalta keskeisiä avoimia kysymyksiä. Osana tätä työtä käynnistetään myös digitaaliseen euroon liittyviä kokeiluja.
Aihetta tutkitaan perinpohjaisesti ennen kuin päätöksiä digitaalisen euron tarjoamisesta harkitaan. Kyseessä on huomattavan laaja kokonaisuus, ja avoimia kysymyksiä on vielä paljon.
Merkittävimmät kysymykset liittyvät rahoitusvakauteen, digitaalisen euron vaikutuksiin pankkien ja keskuspankin taseisiin sekä rahapolitiikan välittymiseen.
Avoimia kysymyksiä on myös juridisella puolella. Emme vielä osaa sanoa, miten digitaalinen euro asettuisi nykyiseen lainsäädäntöön tai minkälaisia lainsäädäntömuutoksia se mahdollisesti vaatisi.
Lisäksi yksityisyydensuojaan liittyvät kysymykset on harkittava tarkkaan. Olisi tarkoituksenmukaista, ettei digitaalinen euro helpottaisi rahapesua. Samalla kansalaisten yksityisyydensuojaa on perusteltua vaalia.
Eurojärjestelmä haluaa olla muutoksen edelläkävijä
Edellä mainitut esimerkit osoittavat, että digitaalinen euro on ensisijaisesti muuta kuin teknologinen kysymys. Näin on siitäkin huolimatta, että keskustelemme digitaalisesti eurosta juuri teknologisen kehityksen ja digitalisaation vuoksi.
Digitaalinen euro kehitettäisiin uusimpien teknisten menetelmien ja parhaiden käytäntöjen pohjalta. Ne voivat hyvinkin olla samoja, jotka ovat jo laajasti käytössä kaupallisissa maksusovelluksissa.
Sähköinen maksaminen on oleellinen osa nykypäivää, ja sen osuus tulee edelleen kasvamaan. Jos ja kun maksamisen halutaan jatkossakin tapahtuvan keskuspankkirahalla, eurojärjestelmän tulee olla muutoksessa mukana, ellei jopa sen tekijä.
Vuonna 2020 tehdyllä valmistelutyöllä on luotu pohjaa sille, että digitaalisen euron mahdollisen käyttöönoton vaatimaa siirtymäaikaa saadaan lyhennettyä merkittävästi. Näin pyritään varmistamaan, että eurojärjestelmä on muutokseen valmis sitten, kun sen aika on käsillä.