2.1 Euroopan keskuspankki käynnisti rahapolitiikan strategia-arvion vuonna 2020

Suomen Pankki on mukana Euroopan keskuspankin rahapolitiikan strategian uudistamistyössä. Kattava kokonaisuus ottaa kantaa niin hintavakauden määritelmään kuin rahapolitiikan välineisiin ja toimintaympäristön muutoksen rahapoliittiseen merkitykseen.

Euroopan keskuspankin (EKP) rahapolitiikkaa koskevan strategia-arvion aloittamisesta päätettiin tammikuussa 2020. Tuolloin työn oli suunniteltu valmistuvan vuoden 2020 loppuun mennessä.

Koronapandemian aiheuttaman kriisin vuoksi strategia-arvion valmistumista jouduttiin siirtämään puolella vuodella. Sen odotetaan valmistuvan vuoden 2021 puolivälissä.

Strategia-arvio perustuu avoimin mielin tehtyyn analyysiin. Strategia-arvio käsittelee hintavakauden ja inflaatiotavoitteen kvantitatiivista määritelmää, tarkastelee rahapolitiikan välineitä, rahapolitiikan vaikutuksia ja sivuvaikutuksia sekä viestintäkäytäntöjä.

Lisäksi se arvioi digitalisaation, rahoitusmarkkinoiden vakauden, globalisaation ja ilmastonmuutoksen merkitystä rahapolitiikan harjoittamiselle.

Työtä tehdään lukuisissa Euroopan keskuspankkijärjestelmän työryhmissä ja komiteoissa. Strategia-arviota varten perustettuja työryhmiä on kymmenen, ja jokaisessa on mukana vähintään yksi Suomen Pankin edustaja.

Rahapolitiikan välineet ovat muuttuneet

Talouden toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun EKP:n neuvosto uudisti strategiaansa edellisen kerran vuonna 2003.

Tuottavuuskasvun hidastuminen, väestön ikääntyminen ja finanssikriisin jälkiseuraukset ovat alentaneet reaalikorkojen tasoa pitkäaikaisesti.

Tämä rajoittaa keskuspankin mahdollisuuksia reagoida taloutta kohtaaviin negatiivisiin yllätyksiin. Jos korkotaso on lähellä nollaa, on sen alentamiseen hyvin vähän mahdollisuuksia.

Rahapolitiikan työkalupakki on muuttunut merkittävästi uusien välineiden myötä. Lisäksi koronapandemia loi rahapolitiikkaan uusia jännitteitä, erityisesti kansantalouksien rajun velkaantumisen takia.

Eurojärjestelmä huomioi strategiatyössä myös kansalaisten näkemyksen

Kansalaisten ja sidosryhmien näkemysten kuunteleminen on keskeinen osa rahapolitiikan strategia-arviota.

EKP ja kansalliset keskuspankit käyvät vuoropuhelua muun muassa Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien, akateemisen yhteisön, tutkijoiden ja analyytikkojen, kansalaisjärjestöjen, paikallisten yhteisöjen ja kansalaisten kanssa.

Suomen Pankki järjesti omalta osaltaan kolme kotimaista strategia-arvioon liittyvää kuulemistilaisuutta sekä kansainvälistä rahapolitiikkaa käsittelevän verkkoseminaarin marraskuussa 2020.

Kuulemistilaisuudet oli suunnattu ilmasto- ja ympäristövaikuttajille, opiskelijoille sekä talouden eri sektoreiden, kuten finanssialan, ammattiyhdistysten, liike-elämän ja kaupan edunvalvontaryhmien, edustajille.

Kansainvälisen rahapolitiikan verkkoseminaari oli suunnattu tutkijoille ja rahapolitiikan ammattilaisille. Tapahtumia isännöi pääjohtaja Olli Rehn.

Kuulemistilaisuuksissa pohdittiin laajasti keskuspankin toimintaympäristön muuttumisen vaikutuksia rahapolitiikkaan. Osallistujat  odottivat keskuspankkien ottavan aktiivisen rooli muun muassa ilmastonmuutoksen ja epätasa-arvoistumisen torjunnassa.

Keskustelutilaisuuksissa puhuttivat myös valtioiden ja kotitalouksien velkaantuminen, alhainen korkotaso ja rahapolitiikan liikkumavara sekä pandemian aiheuttama talouskasvun hidastuminen ja sen jälkihoito.

Tulisiko inflaatiotavoitetta muuttaa?

Hintavakaus määriteltiin Euroopan keskuspankin ensisijaiseksi tavoitteeksi jo Maastrictin sopimuksessa.

Lisäksi EKP:n tehtävänä on hintavakautta vaarantamatta tukea myös unionin yleisen talouspolitiikan tavoitteita. Tätä ei ole tarkoitus muuttaa strategia-arviolla. Sen sijaan tarkoitus on saada selville, miten toimintaympäristön muutokset vaikuttavat rahapolitiikkaan.

EKP:n vuoden 2003 strategia-arviossa päädyttiin nykyiseen hintavakaustavoitteeseen, jonka mukaan inflaation pitäisi olla alle 2 prosenttia mutta lähellä sitä.

EKP:n kaksiosainen määritelmä on epäselvä ja jättää tilaa erilaisille tulkinnoille sekä neuvoston sisällä että sen ulkopuolella

Määritelmä on myös epäsymmetrinen. Sen voi tulkita sallivan inflaation hidastuvan ainakin tilapäisesti jopa lähelle nollaa ja asettavan ehdottoman katon 2 prosenttiin.

EKP:n inflaatiotavoite voidaan siis nähdä tiukempana kuin muiden keskuspankkien tavoitteet, joissa on usein yksinkertaisesti määritelty tavoitteeksi 2 prosentin inflaatio.

Tällainen selvästi epäsymmetrinen hintavakauden määritelmä toimii hyvin tilanteessa, jossa keskuspankin täytyy torjua tavoitteeseen nähden liian nopeaa inflaatiota.

Sen sijaan tilanteessa, jossa inflaatiopaineet ovat alasuuntaiset, epäsymmetrinen hintavakauden määritelmä voi johtaa tavoiteltua hitaampaan eli reilusti alle 2 prosentin keskimääräiseen inflaatioon.

Minkälainen hintavakauden määritelmä sopii parhaiten tavoitteeksi alhaisen luonnollisen koron ja inflaation ympäristöön?  Varteenotettava vaihtoehto on symmetrinen yksiselitteinen keskipitkän aikavälin inflaatiotavoite. Se poistaisi monet edellä mainitut ongelmat.

Talouden muuttuneet rakenteet osasyynä hitaaseen inflaation

EKP:n rahapolitiikan strategian uudelleenarviointi on entistä tarpeellisempi sekä pitkäaikaisen hitaan inflaation että koronapandemian aiheuttamien vaurioiden vuoksi.

Uudelleen arviointiin ovat syynä myös talouden rakenteiden muutokset. Ne liittyvät muun muassa työttömyyden ja inflaation välisen yhteyden eli niin sanotun Phillipsin käyrän mahdolliseen muuttumiseen sekä yleisen korkotason laskuun eli investointi- ja säästämistasapainoa ylläpitävän niin sanotun tasapainoreaalikoron alentumiseen.

Ensiksi, vaikka taloudessa olisi hyvin alhainen työttömyysaste, tämä ei johda inflaatiopaineen kasvuun samassa määrin kuin ennen. Toisin sanoen Phillipsin käyrä saattaa olla merkittävästi aiempaa loivempi, jolloin nopean inflaation riski on pienentynyt.

Toiseksi, korkotason pitkäaikaisen laskun seurauksena rahapolitiikan liikkumavara on rajallista. Korkojen laskuvaraa on vähemmän, jos korot ovat jo nollassa tai jopa negatiiviset, vaikka tätä rajoitetta on voitu lieventää rahapolitiikan epätavanomaisilla toimilla.

Kolmanneksi, talouden lainalaisuudet ovat globaalin finanssikriisin jälkeen muuttuneet. Inflaatiovauhtia heikentävät useat pitkän aikavälin trendit, esimerkiksi väestön ikääntyminen, säästämisen kasvu ja tuottavuuskasvun hidastuminen.

Neljänneksi, ilmastonmuutos, jatkuva globalisaatio, nopea digitalisaatio ja finanssikriisisistä seurannut finanssialan rakennemuutos ovat ilmiöitä, joiden vaikutus näkyy kaikkialla maailmassa. Niillä voi olla odottamattomiakin vaikutuksia talouden toimintamekanismeihin ja myös rahapolitiikkaan. Kaikki edellä mainitut talouden rakenteiden muutokset ja niiden vaikutukset rahapolitiikkaan ovat strategia-arvion kohteena.

Strategia-arvio huomioi myös muiden suurten keskuspankkien kokemukset

Yhdysvaltojen keskuspankki Fed (Federal Reserve System) sekä Kanadan keskuspankki ovat myös vastikään tarkastelleet rahapolitiikkansa strategiaa ottamalla huomioon taloudellisessa toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset.  

Fedin uuden strategian ytimessä on ”joustava muoto keskimääräisestä inflaatiotavoitteesta”. Se tarkoittaa, että keskuspankki voi sallia inflaation ylittävän tavoitteen, jos inflaatio on ollut pitkään alle tavoitteen.

Päämääränä on vaikuttaa inflaatio-odotuksiin, jotka ovat kauan pysyneet liian alhaisina. Jatkossa myös työllisyysaste voi olla pitkäänkin normaalia korkeampi ilman, että sen odotetaan johtavan inflaation kiihtymiseen.

Muiden keskuspankkien strategialinjaukset heijastuvat väistämättä myös Euroopan keskuspankin rahapolitiikan toimintaympäristöön – EKP ei toimi tyhjiössä.

Merkittävää on myös se, että Yhdysvaltojen keskuspankkijärjestelmä Fed aikoo jatkossa tehdä noin viiden vuoden välein läpikotaisen julkisen tarkastelun rahapolitiikan strategiastaan, työkaluistaan ja viestintäkäytännöistään sekä muuttaa periaatteitaan tarvittaessa.

Muun talouspolitiikan tuki myös tarpeen

Strategia-arvio hyödyntää tutkimusta ja asiantuntijatyötä, jota tehdään EKP:ssa ja kaikissa eurojärjestelmän keskuspankeissa.

Edellä mainittujen kuulemistilaisuuksien kautta eurojärjestelmä koettaa saada esiinmyös euroalueen asukkaiden ja erityyppisten toimijoiden näkemyksiä.

Suomen Pankki haluaa ymmärtää paremmin, mikä ihmisille on tärkeää ja millaisia odotuksia heillä on. Näin Suomen Pankki voi hoitaa hintavakaustehtävänsä hyvin ja tukea tehokkaasti yleistä talouspolitiikkaa.

Rahapolitiikka ei kuitenkaan voi edes EKP:n strategia-arvion valmistuttua yksin ratkaista kaikkia ongelmia. Talouskasvu tarvitsee kevyen rahapolitiikan tueksi myös muiden politiikkalohkojen toimia.