2.1 Euroopan keskuspankki normalisoi rahapolitiikkaansa vuonna 2022

Inflaation voimakas kiihtyminen sai Euroopan keskuspankin (EKP) käynnistämään rahapolitiikan normalisoinnin. EKP kiristi rahapolitiikkaa vuoden aikana asteittain, mikä näkyi sekä ohjauskoron nostoina että rahapoliittisten osto-ohjelmien muutoksina. Vuonna 2022 EKP myös siirtyi ennakoivasta viestinnästä ohjauskorkopolitiikkaan, jossa päätökset tehdään kokouksissa tuoreimpien tietojen perusteella.

Vuonna 2022 rahapolitiikka reagoi inflaationäkymien muutoksiin

Ennen vuotta 2022 korot olivat poikkeuksellisen alhaisia ja ohjauskorot negatiivisia. Syynä alhaisiin korkoihin olivat heikot inflaationäkymät: inflaation odotettiin pysyvän sitkeästi EKP:n inflaatiotavoitetta hitaampana.

Koronapandemian aiheuttama globaali talouskriisi johti deflaatioriskin kasvamiseen. Keskuspankit vastasivat talouskriisiin asettamalla rahapolitiikkansa erittäin keveäksi, ja korkojen alarajalla taloutta elvytettiin osto-ohjelmilla ja pitempiaikaisilla luotto-operaatioilla.

Koronapandemian laannuttua inflaatio on kiihtynyt vuoden 2022 aikana ennustettua enemmän ja pysyvämmin. Inflaation kiihtyminen on ollut maailmanlaajuista (kuvio 2). Markkinaperusteiset inflaatio-odotukset ovat koronapandemian jälkeen kohonneet selvästi sekä Yhdysvalloissa että euroalueella.

Inflaation kiihtymiseen ovat euroalueella vaikuttaneet koronapandemian jälkeinen vahvistunut kansainvälinen kysyntä, tuontihintojen voimakas nousu ja koronapandemian aiheuttamat tarjontahäiriöt. Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama energian hintojen nousu kiihdytti inflaatiota vuonna 2022 tuontienergiasta riippuvaisella euroalueella vielä enemmän kuin Yhdysvalloissa.

Keskuspankit vastasivat kiihtyneeseen inflaatioon kiristämällä rahapolitiikkaansa. EKP käynnisti rahapolitiikan normalisoinnin, joka tarkoittaa rahapolitiikkakorkojen noston aloittamista ja asteittaista luopumista rahapolitiikan epätavanomaisista toimista.

Rahapolitiikalla ei kuitenkaan pystytä hidastamaan inflaatiota välittömästi keskipitkän aikavälin hintavakaustavoitteen tuntumaan. Sillä voidaan vaikuttaa keskipitkän ajan inflaationäkymiin sekä siihen, miten kustannuspaineita lisäävä tarjontahäiriö välittyy eteenpäin palkkoihin ja inflaatio-odotuksiin.

Ohjauskorko on keskeinen väline rahapolitiikan normalisoinnissa

Rahapolitiikan normalisoinnissa ohjauskorkojen muuttaminen palaa keskuspankin keskeiseksi välineeksi. Samalla keskuspankki luopuu asteittain arvopaperiostoista ja muista epätavanomaisista toimista. Normalisointi on johtanut rahoitusolojen kiristymiseen, mikä vähentää inflaatiopaineita taloudessa.

Euroalueella rahapolitiikan normalisointi käynnistyi joulukuussa 2021, jolloin EKP:n neuvosto päätti tulevan rahapolitiikan kiristämisen periaatteista. Arvopaperien netto-ostoista luovuttaisiin asteittain. Politiikkakorkoja nostettaisiin euroalueella vasta sen jälkeen, kun arvopaperien netto-ostot olisivat päättyneet.

Korkopolitiikassa viestittiin varovaisuutta. Euroalueen korot olivat olleet pitkään poikkeuksellisen lähellä efektiivistä eli tosiasiallista alarajaansa, jonka alle nimelliskorkojen laskeminen on hankalaa (ks. artikkeli Lähihistorian talouskriisit mullistivat Suomen Pankin toimintaa rahoitusmarkkinoilla). Rahapolitiikan ennenaikaista kiristämista koronapandemien jälkeen haluttiin välttää.

Inflaation kiihdyttyä odotettua enemmän ja pidempiaikaisesti EKP:n neuvosto on nostanut heinäkuun 2022 kokouksesta lähtien ohjauskorkoa poikkeuksellisen nopeasti. Talletuskorkoa nostettiin heinä-joulukuussa −0,5 prosentista 2 prosenttiin, yhteensä 2,5 prosenttiyksikköä. Neuvosto on myös viestinyt lisänostojen olevan edelleen tarpeen lähitulevaisuudessa.

Koronnostot ovat päättäneet seitsemän vuotta jatkuneen negatiivisten korkojen ajanjakson euroalueella. Samalla on siirrytty korkojen ennakoivasta viestinnästä ohjauskorkopolitiikkaan, jossa päätökset tehdään kokouksissa aina tuoreimpien tietojen perusteella.

Rahapolitiikan kiristystahti määräytyy inflaationäkymien ja inflaatio-odotusten mukaan tavoitteena inflaation hidastaminen keskipitkällä aikavälillä 2 prosentin vauhtiin. Korkojen nousu on heijastunut markkinakorkoihin, kuten 12 kuukauden euriborkorkoon (kuvio 3)

EKP lopetti myös arvopaperien netto-ostot

EKP lopetti arvopaperien netto-ostot heinäkuussa 2022. Joukkovelkakirjojen uudelleensijoituksia kuitenkin jatkettiin. Joulukuun 2022 kokouksessa EKP:n neuvosto päätti taseeseen hankittujen arvopaperien määrän asteittaisesta supistamisesta maaliskuusta 2023 alkaen.

Arvopaperien netto-ostojen loppuminen ja pitempiaikaisten luotto-operaatioiden päättyminen ovat johtaneet EKP:n taseen kasvun pysähtymiseen. Tällä hetkellä EKP:n taseen koko on noin 8 000 mrd. euroa, mikä on noin 65 % suhteessa BKT:hen. Osto-ohjelmat käsittävät taseesta noin 5 000 mrd. euroa (kuvio 4).

Euroalueella rahapolitiikan erityispiirteenä on ollut euroalueen maiden talouskehityksen erilaisuus. Se voi pahimmillaan eriyttää euroalueen rahoitusmarkkinoita ja estää rahapolitiikan virityksen tarkoituksenmukaisen välittymisen markkina- ja lainakorkoihin. Rahapolitiikan normalisoinnin lisäksi yleinen epävarmuus taloudellisesta tilanteesta ja julkisen velan kestävyydestä on osaltaan vaikuttanut siihen, että euroalueen valtionlainojen pitkät korot ovat nousseet.

Jos perusteeton tai hallitsematon markkinakehitys uhkaa muuttaa vakavanlaatuisesti rahapolitiikan vaikutusta euroalueen eri maissa, EKP:n neuvostolla on käytössään välineet välittymismekanismin suojaamiseksi niin, että hintavakautta pystytään ylläpitämään EKP:n tehtävän mukaisesti. Yksi tällainen väline on mahdollisuus kohdentaa joustavasti pandemiaan liittyvän osto-ohjelman (PEPP, pandemic emergency purchase programme) uudelleensijoituksia. Lisäksi neuvosto päätti heinäkuussa uudesta TPI-välineestä (transmission protection instrument (englanniksi)) rahapolitiikan välittymisen turvaamiseksi.

Rahapolitiikan tehokas välittyminen kaikissa olosuhteissa tukee rahapolitiikan normalisointia ja inflaatiotavoitteen saavuttamista keskipitkällä aikavälillä. Hintavakauden saavuttamista euroalueella tukee olennaisesti se, että keskuspankki on itsenäinen päättäessään rahapolitiikan virityksestä ja julkisen talouden velanhoitokyky on kestävää.