2.1 Euroopan keskuspankki uudisti rahapolitiikan strategiansa vuonna 2021

Rahapolitiikan strategiauudistuksen keskeisin muutos liittyi hintavakauden määritelmään ja Euroopan keskuspankin inflaatiotavoitteeseen. Uudessa strategiassa otetaan käyttöön symmetrinen kahden prosentin inflaatiotavoite keskipitkällä aikavälillä.

Euroopan keskuspankin neuvosto uudisti rahapolitiikan strategiansa. Euroopan keskuspankin (EKP) rahapolitiikan strategia nojaa Euroopan unionin perustamissopimukseen ja siinä määriteltyyn mandaattiin, jonka puitteissa EKP:n neuvosto määrittää strategiansa.

EKP:n neuvosto julkisti 8.7.2021 uuden rahapolitiikan strategiansa ja sitä koskevat linjaukset. EKP:n rahapolitiikan strategia on linjaus siitä, miten EKP ylläpitää hintavakautta euroalueella ja millaisia tavoitteita se rahapolitiikalleen asettaa. Strategia määrittelee myös, miten EKP:n neuvosto päättää ja viestii rahapolitiikastaan. EKP julkaisi laajan joukon strategia-arvioon liittyviä artikkeleita syyskuun jälkipuoliskolla (englanniksi).

Suomen Pankki oli vahvasti mukana strategia-arvion tekemisessä. Se järjesti lukuisia kuuntelutilaisuuksia ja seminaareja akateemiselle yhteisölle, kansalaisjärjestöille, suurelle yleisölle, kansallisille parlamenteille ja Euroopan parlamentille.

Tapahtumilla Suomen Pankki pyrkii parantamaan vuorovaikutusta EKP:n ja kansalaisten välillä. Se aikoo järjestää vastaavan tyyppisiä tilaisuuksia myös jatkossa.

Rahapolitiikan toimintaympäristön muutos oli strategiauudistuksen keskeinen syy

Rahapolitiikan toimintaympäristö oli muuttunut (englanniksi) sen jälkeen, kun EKP:n neuvosto edellisen kerran uudisti strategiaansa vuonna 2003 (englanniksi). Tämä oli keskeinen syy vuoden 2021 uudistukseen.

Pitkän aikavälin reaalinen tasapainokorko (englanniksi) eli korkotaso, kun talous kasvaa potentiaalinsa mukaisesti ja inflaatio on tavoitteen mukainen, on laskenut rakenteellisista syistä sekä euroalueella että globaalisti (kuvio 4). Arviot tasapainokoron tasosta vaihtelevat, ja niihin liittyy epävarmuutta (englanniksi).

Yksi keskeinen rakenteellinen syy laskuun on ollut demografinen muutos. Väestön ikääntyminen on lisännyt säästämistä, likviditeetin kysyntää ja laskenut korkotasoa. Väestön ikääntyminen on voinut myös hidastaa talouskasvua, kun tuottavuuden ja investointien kasvu on hidastunut.

Globalisaatio sekä digitaalisen teknologian käyttöönotto ovat puolestaan vaikuttaneet tavara- ja palvelutuotannon rakenteisiin, työmarkkinoihin ja mahdollisesti myös inflaatioon pitkäaikaisesti. Myös väestön ikääntyminen on todennäköisesti supistanut kokonaiskysyntää ja siten hidastanut inflaatiota.

Rahoitusrakenteet ovat muuttuneet voimakkaasti globaalin rahoituskriisin jälkeen, mikä on vaikuttanut merkittävällä tavalla rahapolitiikan toimintaympäristöön.

Kaikki edellä mainitut muutokset ovat kaventaneet EKP:n ja muiden keskuspankkien mahdollisuuksia tarvittaessa keventää rahapolitiikkaa sen tavanomaisilla välineillä. Tämä ilmiö tunnetaan taloustieteellisessä kirjallisuudessa rahapolitiikan nollakorkorajoitteena (englanniksi).

EKP huomioi ilmastonmuutoksen rahapolitiikan ohjausjärjestelmässään

Ympäristön kestävyyteen kohdistuvat uhat ovat niin ikään nousseet keskeisiksi globaaliksi ongelmiksi, ja ilmastonmuutoksen torjunnasta on tullut yksi Euroopan unionin keskeisiä tavoitteita.

Ilmastonmuutos ja siirtyminen kohti vastuullisempaa taloutta näkyvät kokonaistaloudellisissa indikaattoreissa, joilla mitataan inflaatiota, kokonaistuotantoa, työllisyyttä, korkoja, investointeja ja tuottavuutta. Lisäksi ne vaikuttavat rahoitusvakauteen ja rahapolitiikan välittymiseen. Ilmastonmuutos ja siirtyminen vähähiilisempään talouteen vaikuttavat omaisuuserien arvoon ja riskiprofiiliin eurojärjestelmän taseessa.

Vaikka päävastuu ilmastonmuutoksen torjunnasta on valtioiden hallituksilla ja parlamenteilla, EKP katsoo velvollisuudekseen huomioida entistä paremmin ilmastonmuutokseen liittyviä näkökohtia rahapolitiikan ohjausjärjestelmässään mandaattinsa rajoissa.

EKP lisää myös analyyttista kapasiteettiaan liittääkseen ilmastokysymykset mukaan taloudellisiin malleihinsa sekä edistääkseen ilmastonmuutokseen liittyvien riskien mittaamista ja raportointia. Näin se voi huomioida riskit paremmin riskienhallinnassa, sijoitustoiminnassa ja rahapolitiikan operaatioissa.

EKP viestii monipuolisesti

Toimiva rahapolitiikka edellyttää avoimuutta ja tilivelvollisuuden toteutumista. Jatkossa EKP viestii rahapolitiikastaan neljän viestintätuotteen kautta. Ne ovat lehdistötiedote, rahapolitiikkakatsaus, talouskatsaus ja rahapolitiikan selonteko. Näitä informaatiokanavia EKP täydentää suurelle yleisölle suunnatulla materiaalilla.

EKP:n neuvosto arvioi myös, että nopeasti muuttuvassa maailmassa rahapolitiikan strategiaa pitää todennäköisesti tarkastella jatkossa säännöllisesti. Rahapolitiikan strategian tarkoituksenmukaisuutta arvioidaan todennäköisesti seuraavan kerran vuonna 2025.

EKP:n inflaatiotavoite kaksi prosenttia

Strategiauudistuksen keskeisin muutos liittyi hintavakauden määritelmään ja EKP:n inflaatiotavoitteeseen.

Inflaatio oli pitkään EKP:n hintavakaustavoitteen alapuolella, mikä alensi merkittävästi myös inflaatio-odotuksia. Niinpä inflaatio-odotukset eivät enää ankkuroituneet EKP:n hintavakaustavoitteeseen yhtä vahvasti kuin aikaisemmin.

Uudessa strategiassaan EKP otti käyttöön symmetrisen kahden prosentin inflaatiotavoitteen keskipitkällä aikavälillä. Inflaatiotavoitteen symmetrisyys merkitsee, että EKP:n neuvosto pitää sekä tavoitetta hitaampaa että sitä nopeampaa inflaatiota yhtä kielteisinä. Tämä on merkittävä muutos EKP:n rahapolitiikassa.

EKP:n tosiasiallinen inflaatiotavoite on ollut ennen strategian uudistamista selvästi alle kaksi prosenttia (englanniksi), ja EKP:n tavoitteet inflaation suhteen ovat olleet epäsymmetriset.

EKP:n neuvosto vahvisti myös yhdenmukaistetun YKHI-kuluttajahintaindeksin soveltuvan edelleen hintojen mittaamiseen (kuvio 5).  Kuluttajahintaindeksi kuvaa kotitalouksien ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä. Lisäksi EKP:n neuvosto suosittaa, että siihen sisällytettäisiin myöhemmin myös omistusasumisen kustannukset.

Symmetrinen kahden prosentin inflaatiotavoite on yksiselitteinen, selkeä ja helppo kommunikoida. Sillä EKP tähdentää valmiuttaan ylläpitää sekä riittävää turvamarginaalia deflaatioriskin varalta että riittävää rahapolitiikan pelivaraa liian hitaan inflaation torjumiseksi.

Sen odotetaan vaikuttavan pitkän aikavälin inflaatio-odotuksiin ja ankkuroivan ne tukevammin EKP:n tavoitteeseen. Sitoutumisella symmetriseen kahden prosentin inflaatiotavoitteeseen poistetaan aiempaan määritelmään liittynyt käsitys kahdesta prosentista hintojen nousun ylärajana.

Hintavakaus, tasapainoinen talouskasvu ja täystyöllisyys ovat toisiaan tukevia talouspolitiikan tavoitteita. EKP on määritellyt strategiassaan pyrkivänsä hintavakauteen keskipitkällä aikavälillä, mikä mahdollistaa rahapolitiikan mitoittamisen joustavasti suhteessa erilaisiin talouden häiriöihin.

EKP:n neuvosto huomioi nollakorkorajan rahapolitiikassaan

Korkojen efektiivinen alaraja ja alhainen reaalinen tasapainokorko merkitsevät, että negatiivinen, pitkäaikainen inflaatiopoikkeama on erityisen haitallinen.

Sitoutuminen symmetriseen inflaatiotavoitteeseen voi edellyttää erityisen voimakkaita tai pitkäaikaisia huolelliseen vaikutusarvioon perustuvia rahapolitiikan toimia, jos euroalueen talous uhkaa ajautua efektiiviselle nollakorkorajalle.

Lähellä efektiivistä nollakorkorajaa, misä korkojen alentamisesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä, EKP:n neuvosto on valmis pitämään rahapolitiikkaa elvyttävänä pidempään talous- ja inflaatiokehityksen vakauttamiseksi. Tämä saattaa myös merkitä, että inflaatio ylittää tavoitteen väliaikaisesti.

Arvopaperiostot, pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot ja ennakoiva viestintä pysyvät rahapolitiikan keinovalikoimassa

Keskuspankit ovat turvautuneet laajamittaisiin arvopapereiden ostoihin (kuvio 6) ja pitempiaikaisiin rahoitusoperaatioihin reaalisen tasapainokoron laskun ja rahapolitiikan nollakorkorajoitteen vuoksi. Näin on tehty, jotta inflaation hidastuminen pysähtyisi.

Korkopolitiikkaa on laajennettu negatiivisten korkojen puolelle (kuvio 7) ja korkopolitiikan ja osto-ohjelman vaikutusta markkinakorkoihin (kuvio 8) ja niitä koskeviin odotuksiin on tehostettu toimien kestoa ja määriä koskevilla päätöksillä. Pankkien luotonantoon ja luottokorkoihin on vaikutettu suunnatuilla pitkäaikaisilla luotto-operaatioilla (englanniksi).

Näillä uusilla rahapolitiikan välineillä on ollut merkittävä positiivinen vaikutus pankkien luotonantoon, talouskasvuun ja inflaatioon euroalueella. Toisaalta uusien välineiden käytöllä voi olla rajansa ja haittavaikutuksia muun muassa rahoitusvakauteen. EKP:n neuvosto sopeuttaa tarvittaessa näiden instrumenttien käyttöä, jotta se saa sivuvaikutukset minimoitua vaarantamatta kuitenkaan hintavakautta.

EKP huomioi talouskehitystä vakauttavan finanssipolitiikan rahapolitiikassaan

Vastasyklisen talouspolitiikan periaatteen mukaisesti toimiva finanssipolitiikka voi suurissa taantumissa ja efektiivisen nollakorkorajan läheisyydessä edistää rahapolitiikan tehokkuutta. Rahapolitiikka ja harkinnanvarainen finanssipolitiikka voivat tällaisessa tilanteessa tukea ja vahvistaa toisiaan, mikä tukee talouden elpymistä. Vastasyklinen finanssipolitiikan käyttö edellyttää kuitenkin, että puskureita kerätään vastaavasti nousukausina julkisen talouden velkakestävyyden turvaamiseksi.

Finanssikriisistä, Euroopan maiden velkakriisistä ja maailmanlaajuisesta pandemiasta saadut kokemukset viittaavat siihen, että tehokas makrotalouden vakauttaminen edellyttää finanssipolitiikan ja rahapolitiikan täydentävän toisiaan kriisiaikoina.

EKP tukee jatkossakin EU:n yleistä talouspolitiikkaa

Sopimus Euroopan unionista määrittää, että Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta.

EKPJ tukee yleistä talouspolitiikkaa unionissa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3. artiklassa määriteltyjen unionin tavoitteiden saavuttamiseksi, jos se on mahdollista hintavakaustavoitetta vaarantamatta.

Esimerkiksi päättäessään eri rahapolitiikan instrumenttien käytöstä EKP:n neuvosto pyrkii valitsemaan vaihtoehdon, joka parhaiten tukee unionin yleistä talouspolitiikkaa. Näin neuvosto ottaa huomioon myös sen, miten päätös vaikuttaa kasvuun, työllisyyteen, sosiaaliseen edistykseen ja rahoitusvakauteen ja miten se auttaa vähentämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Rahoitusvakaus on hintavakauden ehto ja päinvastoin

Rahoituskriisit ja epävakaus vahingoittavat talouskasvua, työllisyyttä ja investointeja. Rahoitusmarkkinoiden vakaus perustuu ensi sijassa pankkien, sijoittajien ja luotonottajien vastuulliseen toimintaan. Harjoittamallaan sääntelyllä ja valvonnalla viranomaiset pyrkivät varmistamaan, että rahoitusjärjestelmän riskit pysyvät hallinnassa.

Kun rahoitusmarkkinoilla on häiriö, hintavakauteen pyrkivä rahapolitiikka tähtää siihen, että ylläpidetään ensisijaisesti rahoitusjärjestelmän likviditeettiä ja estetään pankkien taseiden ja luotonantokyvyn heikentyminen ja velkadeflaatio. Velkadeflaatiossa hintojen lasku lisää velkojen reaalista määrää

Rahoitusvakauden ylläpitämisen ensisijainen vastuu on pankkivalvonnan ja makrovakauspolitiikan päätöksentekijöillä. Rahoitusvakaus sisällytetään rahapolitiikkaan joustavasti vallitsevat olosuhteet huomioiden, mutta keskipitkän aikavälin hintavakautta vaarantamatta. Tätä tarkoitusta varten EKP:n rahapoliittisten päätösten valmistelussa tarkastellaan aiempaa laajemmin keskeisiä rahoitusvakauteen vaikuttavia tekijöitä.